Kyllä, minä olen juuri se, joka teki sims-tarinoita ja lc'itä 98'silla ja valitin aina siitä.
Jenniferin Tarina
tuossa on esimakua entisestä tarinastani. Nyt mukanani ovat ladatut ja uusi tietokone. Toivotaan, että tämä ei lopu noin vain?
Nyt lähtee alulle uusi tarinani;
Aurinko porotti silmiini voimakkaasti. Olin juuri jättänyt kasvattivanhempani ja suunnannut uusille merille. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta, ikä, jolloin saan päättää tekemisistäni. Hermanni Karhila oli minua vastassa.-Hieno nähdä sinut Lilja Williams, olen odottanut näkeväni jo sinut.
-Mmm.. selvä. Tämä mies on säästänyt vanhempieni asunnon, pientä remonttia tehden. Hän oli kuulema heidän hyvä ystävä, muttei suostu puhumaan menneistä.
-Allekirjoitat vain tämän vuokrasopimuksen niin kaikki on reilassa, Hermanni huikkasi. Kirjoitin ja lähdin kantamaan matkalaukkuani portaita ylöspäin.
Talo oli autio, kun astuin siihen. Kiertelin aikani, kunnes löysin huoneen, joka oli täynnä tavaraa, sohvat ja ym. sellainen. Keittiö ja vessa oli valmiina. //Minähän en rupe asumaan yksin täällä, en varmana.// Tuumasta toimeen, kirjoitin lehteen kämppäkaveri-ilmoituksen. Saa sitten nähdä, saanko kaveria asumaan ja jakamaan tätä asuntoa. Tässä on kaksi makuuhuonetta, pieni komero, kaksi vessaa, keittiö ja olohuone. Kyllä kelpaa asua.
Jo parin päivän etsinnän jälkeen Milja Kalkkinen otti minuun yhteyttä. Mukavalta hepulta se vaikutti, joten suostuin siihen. Tietenkin, vuokra puoliksi, mikäs siinä? -Ai hei, hyvää päivää, sanoin iloisesti hymyillen -Tyypillistä hienosto-akan elmää, hän sanoi ensimmäisiksi sanoikseen. Mitähän tästäkin tulee?
Mitähän minäkin kuvittelin siinä, että Milja auttaisi minua? Tyhjentää jääkaapit, kasvattaa vesilaskua tms. Laskut alkaa olla jo rästissä ja ylennystä töistä ei tahdo tulla. Hyvä puoli täällä on se, että kaikki ihmiset tuntee minut jotenkin ihmeen kautta. Kaikki hymyilee ja tervehtii. Viime iltana minulle järjestettiin jopa juhlat, mutten voinut lähteä, koska olin töissä tiskaamassa likaisia lautasia. Outoa.
WOOHO, kuka sai ylennyksen, kuka? Et ainakaan sinä, MINÄMINÄMINÄ. Hajuni ei saa haitata sinua, pääasia on se, että minulla on nytten rahaa enemmänkin kuin 90 yliä. Pomoni sanoi, että olen sen verran seurapiirien suosikki, että saan mennä nyt kassalle tiskivuorien takaa. Hän toivoo enemmän asiakkaita. Kuvani pääsi myös Päven Burgerin seinälle, jossa kaikki edesmenneet ja nykyiset kassatyöntekijän kukoistavat. Kunnia on suuri. 
-Katsos, Lilja on saapunut kaupunkiin, juoskaa. Hahhaahah, Milja sanoi ja nauroi kuivalle vitsilleen. -Tosi vitsikästä, lasken ihan housuuni. Olen kuullut uon ennenkin, hieman alkaa jo tympiä, kun en tiedä, mitä tuo tarkoittaa. Lähdin nukkumaan. Miten minä olisin voinut tietää huomisen tapahtumat? Jos olisin tiennyt, olisin jäänyt tähän päivään.Samaan aikaan Lumotussa massa:
-Neiti Lily kuuluu pimeydenruhtinaalle! Ei tälle valoisuuden, jossa ei ole koskaan mitään pahaa! -Neiti Lilyssä on enemmän hyvää kuin pahaa! Petruska jylisti Anometialle. -Hänen isä oli ehkä paha, mutta äidin sisin oli vain kultaa.
-Senkai takia sekin akka kuoli saatuaan pimeyden sisäänsä? Anometia sanoi.
-Et sinä sitä voi tietää, Petruska huudahti.
-Kyllä, kyllä voin. Huomenna hän on pimeydenruhtinaan puoliso. Niin hyvä oli isänsä, ja hän lupasi sen hänelle ennen kuolemaansa.
-Katsotaan!
Palataas takaisin:
Aamulla lähdin taidemuseolle katsomaan näyttelyä. Törmäsin erityisen kummalliseen naiseen. -Lily Williams, olet kasvanut sitten viime näkemästä. -Olemmeko me tavanneet? Lily? kysyin hieman hämilläni. -Se on oikea nimesi, kasvattivanhempasi kutsuivat tosin sinua Liljaksi, toivoen meidän kadottavan sinut ja kyllä, vanhempiesi lomas... -EI! jylisi ilmasta ja katosin.
Palasin kerrostalolle, toinen noita vierelläni. Maa loisti kultaisena. Olo oli autuas. -Lily, älä kuuntele Anometiaa, olet hyvä, kuulut valonruhtinaalle. -Selittäkääs minulle nytten tämä! Olen aivan ulalla, huusin. -Olet noita, vanhempasi oli velhomaailman parhaita, kunnes kuolivat. Syy oli yksinkertainen, lämmin yhteys ja hyvä ja paha yhdistyivät. He eivät kestäneet sitä, Pertuska selitti minulle. -Njaa, ok. Olenko minä sitten hyvä? -Uskoisin, että olet, olet perinyt äitisi kauniit kasvot. Hän osoitti sauvallansa minuun ja lausui jotain. -UAAH, suustani pääsi. -Työni on tehty.
Kaikki näytti aluksi hyvältä. Sain äitini padan ja loitsukirjan. -Puhdistus maximus! kaikki paha oli minusta poissa, ainakin hetken. Halusin tämän kauhean kolton pois päältäni, joten menin vaatekaapilleni ja laitoin päälleni suosikki asuni. Yhtäkkiä maa alkoi jylistä ja siihen tuli aukko. Punainen savu nousi huoneeseen ja minä liusuin rakoon. En halunnut sinne, mutta veto oli liian suuri.
-Sinne, minne jouduin lemusi kauhealle, mädäntyneelle ja näin sen saman hahmon.-Hei, Lily. Olet tullut sinulle kuuluvaan paikkaan, kuulut meille.
-Ai sinä! Päästä minut takaisin! En halua! huudahdin.
-Merinus kaminus, pahgy fortimas! Oloni muuttui heikoksi, sitten voimakkaaksi. Sisimpäni muuttui synkäksi. -Älä! Pyydän! mutta olin liian heikko -18 vuotta on tullut täyteen, sen ikäisenä saa yleensä voimansa, jos on saadakseen. Yritin vastustella. Mutta ei.
Ihoni muuttui vihreäksi. Olo oli kauhea. Loistin vihreyttä. -Tervetuloa, oi neiti Lily, tuleva pimeyden kuningatar, tuntematon ääni sanoi minulle.
-Eeeeih!
NONI, asiat meni eteenpäni aika vauhdilla, mutta jätin välistä kuvia, jotka ei ole nyt niin tärkeitä. Kommentit on sallittuja ja haluttuja! (:
